Kuvauspäivä IBC-messuilla - Osa 1

IBC:n katalogi on kuin pieni puhelinluettelo. Messukartta kuin kymmenen Ikeaa samassa talossa.

International broadcasting convention eli IBC on vuosittainen televisio- ja elokuvatekniikan messutapahtuma, joka järjestetään Amsterdamissa massiivisessa RAI-kokouskeskuksessa. IBC on Las Vegasissa järjestettävän NAB:n pikkuveli - tapahtuma, jossa julkaistaan aina mielenkiintoisia kamerauutuuksia ja muuta huipputeknologiaa. Päätin tänä vuonna lähteä paikan päälle katsomaan, miltä tuotantoteknologian tulevaisuus näyttää.

Kustansin reissun omasta pussistani, joten tuotenostot ja arviot ovat riippumattomia näytteilleasettajista. Tapahtuma kiinnostaa kovasti suomalaisia - esimerkiksi työnantajani kustantamana matkassa oli reilut 40 kollegaa.

Ensimmäinen huomio messuista oli se, että Amsterdamiin kannattaa lähteä hyvin valmistautuneena. Kaksi täyttä messupäivää 13.-15.9. olisi riittänyt korkeintaan kahden messuhallin perusteelliseen tutkimiseen. Nyt käynti muuttui juoksemiseksi. Jos Helsingin Messukeskuksessa halleja on kaksi, oli RAI:ssa halleja 14 kappaletta. Kaikki täyteen pakattuja erilaista näytteilleasettajaa koko tv-tuotantoketjun varrelta.

Esittelen kahteen osaan jaetussa raportissani itselleni tärkeimmät tuoteuutuudet ja kerron niistä ensivaikutelmani.

Panasonic Varicam 35

Vaikkakin jo NAB:ssa julkistettu, Panasonicin Varicam 35 oli yksi IBC:n isoista tapauksista. Kameralla on saatu vihdoin showreel tuotettua ja se näyttää uskomattoman hyvältä.


Varicam 35: First Look from Varicam on Vimeo.

Mielenkiintoinen detalji - pätkän ohjaaja Michael Cioni on myös säveltänyt showreelin musat.

Panasonic Varicam 35 on modulaarinen leffa-, tv-draama- ja dokkarikamera, joka koostuu erillisesta kameraosasta ja tallenninosasta. Nämä osaset naksahtavat toisiinsa jykevällä v-lockilla.

Panasonicin osasto IBC:ssa oli yksi messujen suurimmista. Varicam 35 oli isosti esillä.

No Film School kertaa kameran ominaisuudet lyhyesti täällä.

Varicam 35 kuvaa nimensä mukaisesti Super 35 kennolle 4K tarkkuudella - kameralla on myös sisarmalli Varicam HS (high speed), jossa tallenninosa on sama, mutta kameramoduulissa kennona on  2/3 1080p urheilukuvaukseen sopivampi kenno. Kun VC35 kuvaa 120fps niin HS kuvaa 240fps.

Panasonic Varicam 35 tuntui ensikosketukselta pajon käytettävämmältä kuin Sony F55. Kontrollit ja valikot olivat tuttuja Alexan käyttäjille.

Vietin Panasonicin osastolla pitkälle toista tuntia ja vakuutuin Varicam 35:sta suuresti. Vaikka kamerasta puhutaan leffakamerana, en näe syitä miksei sitä voisi käyttää Sony F55 kaltaisesti myös nopeahkossa kenttäkäytössä. VC35:n kontrollit ovat yhden miehen hallittavissa ja kamerassa on poikkeuksellinen irroitettava (langallinen) kontrollipaneeli, joka mahdollistaa nopean säätämisen vaikka olisimmekin toimittaja+kuvaaja-tiimillä liikenteessä. Luulenpa että Arri opiskelee kyseisen paneelin käytettävyyttä huolella.

Varicam 35:n kontrollipaneelin voi kiinnittää kameran molemmille puolille ja taakse. Kätevä!

Plussia ovat ProRes ja hurja dynamiikka - miinuksia ovat (pelkkä) PL-mount ja expressP2-tallennusmedia. No, PL-mounttihan vituttaa vain köyhiä..

Kuten muitakin Panasonicin ammattikameroita, myös VC35:sta maahantui Kaukomarkkinat. Toivottavasti saamme testiin pian.

Atomos

En ole koskaan keksinyt syytä, miksi käyttää Atomoksen tallentimia tv-työssä. Atomos tekee monitoreja, joissa on sisäinen tallennus SSD-levyille. Kamera ei siis tallenna enää omalle medialleen, vaan tallennus tehdään linjalähdön kautta Atomokselle.

Hyvä monitori on tarpeellinen työkalu, mutta ulkoiselle tallentimelle en ole toistaiseksi löytänyt käyttöä. IBC-messuilla tämä käsitykseni kuitenkin muuttui. Atomoksen uutuus IBC:ssa oli 4K Shogun. Kun itse kompuroimme vielä 1080p lähetysten kansallistamisessa niin IBC oli 4K, 4K, 4K... Kun yritin selittää, että me Ylellä teemme vielä SD:tä ei porukka laskeutunut edes HD:n tasolle. No, myyntitapahtumahan tuo on, mutta ala on teknisesti siirtymässä kovaa kyytiä 4K:hon.

Shogun on kova sana nyt kun Panasonicin GH4 ja Sonyn A7s 4K-valmiit mikrojärkkärit ovat valtaamasssa 5Dmk2:n ja 5Dmk3:n petaamia markkinoita.

Innostuin Atomoksen tallentimista siksi, että se ratkaisisi ikuisen koodekki- ja transkoodausongelman, jonka kanssa olemme ainakin vanhassa Avid-maailmassa (MC3.5) painineet. Toki uusi Media Composer 6 syö jo h.264:ta ja monia muitakin aikaisemmin allergiaa aiheuttaneita koodekkeja, mutta Atomoksella  kuvattu materiaali voidaan tallentaa suoraan DNxHD:ksi, joka on Avidin itsensä säveltämä koodekki.

Kun kuitenkin GoProiden, Canonin järkkäreiden, C100:n kanssa jatkuvasti sählätään, ja kyseiset laitteet ovat tunnettuja huonoista monitoreistaan, niin miksei perään iskettäisi Atomosta ja tallennettaisi sisältöä suoraan Avidille herkulliseen muotoon. Ei tulisi valituksia Mediasatamasta ja työnkulku vilkastuisi kun yksi välikäsi jäisi pois.

Pääsin messuilla räpeltämään ekan kerran Atomoksen Ninjan2:n ja Samurain Bladen kanssa ja laitteet tuntuivat varsin intuitiivisilta. Kyllä noiden kanssa oppisi työskentelemään, vaikka ensi alkuun tuntuukin hassulta painaa punaista REC-nappia jossain muualla kuin kamerassa. Äkkiä testiin!

Atomos Ninja Blade Canon 5Dmk3:ssa

Arri

Arrin osastolla oli valtavasti mielenkiintoisia esiintyjiä, mutta tuotteiden osalta Arrilla ei IBC:ssä ollut mitään viehättävää uutta. Alexa sai Amiran tapaan Ultra-HD up-sämpläyksen (suomentakaa tämä), mutta Arri näemmä jätti 65mm 6K kameran julkistamisen IBC:n jälkeiseen aikaan. Ihailin Arrin ja viereisen Zeissin osaltalla lähinnä optiikkaa. Olenkin aina miettinyt, mitä prime-lasien sisällä on.

Langaton focus pull -yksikkö teki vaikutuksen.

Canon

Canon oli IBC2014 suurin pettymys. Olin varma, että Canon esittelee messuilla jo hieman vanhainaikaiseen Cinema-sarjaansa uuden kameran, joka oli tärkein yksittäinen syy, miksi koko messuille lähdin. No eipä esitellyt, eikä esitellyt paljon muutakaan. Canonin ainut esittelyssä ollut uutuus oli Dual Pixel Autofocus (DAF) -teknologia, joka on järjestelmäpäivitys nyt myös C300 -kameroihin. Testasin tätä autoskarppausta - se on yllättävän hyvä, mutta se ei riittänyt helpottamaan pettymystä. DAF:n saa kameraan lähettämällä kameran Canonille, missä päivitys tehdään tehdassäätönä. Hintaa kertyy noin 400-500 euroa.

Pääsin testaamaan myös Canonin NAB:ssa esittelemää CN-E 17-120 servo-zoom linssiä. Se osoittautui vielä paremmaksi, mitä uskalsin toivoa. Tuntuma on hillittömän tukeva, servo on nopea, valovoimaa riittää ja mount on sopivasti EF. Putken hinta on rapiat 30K dollaria, joten ihan jokamiehen lasista ei ole kyse, mutta C-sarjaan rakastuneelle tämä on ehdoton allround-lasi, jolla hoitaa useimmat keikat vaihtamatta lasia kertaakaan. Lasi on myös 4K-optimoitu, joten ihan heti ei sijoitus vanhene.

Tokina 16-28, T3.0, Pl-mountilla

Canonin avainasiakaspäällikön Pekko Larjon mukaan C-sarjassa on kuitenkin "lähitulevaisuudessa" odotettavissa jotain mullistavaa, mutta aikataulusta ei ole vielä tietoa. Toistaiseksi C-sarja myy niin hyvin, että Canonin ei tarvitse nokittaa Black Magicia, Sonya, Arria tai Panasonicia. Hintojenlasku povaa kuitenkin julkistuksia NAB2015-messuille.

IBC:ssä vihdoin ymmärsin, mikä juju C500:ssa on. Jos mahdollista, testaamme C500:n vielä tänä syksynä.

Tokina

Samyangin primet ovat olleet suosittuja halpavaihtoehtoja Zeissin ja Canonin primeille. Tokina on iskenyt toistakymmentätuhatta maksavien prime zoomien markkinoille kolmella zoom-lasilla, jotka olivat IBC:ssa esittelyssä.

Laseja on tarjolla polttoväleillä 11-16 T3.0, 16-28 T3.0 ja 50-135 T3.0. Kaikissa on manuaalinen aukkorengas - > ominaisuus, jota esim. Canon C-sarjalaisten käyttäjät varmasti arvostavat. Rakenne on varsin jämäkkä, joskin näiden lasien todellinen valmistaja lienee joku muu kuin Tokina.

Ehdin testata 50-135:sta hetken aikaa ja ainakin skarpin siiryminn zoomatessa oli minimaalinen - toisin kuin vaikkapa Canonin EF L-sarjalaisissa.

Tokinan cinema zoomeja ei Suomessa tunneta, koska kukaan ei maahantuo linssejä maahan tällä hetkellä. Verkkokauppa.comin Sami Reinikaisen (kamerapuolen sisäänostaja) kanssa juteltuani kuitenkin selvisi, että Verkkokaupan valikoimasta kyseiset lasit saattavat kohta löytyä.

Hinta on tuotteen tärkein ominaisuus. Reilulla 4000 eurolla (verollinen) pitäisi irrota.

Jos ei raha rajoita niin Zeissin Compact Zoomit tai Canonin Cine-Zoomit ovat varmasti parempia, mutta jos tarttee saada alle kymppitonnilla setti hyvin piirtäviä manuaalizoomeja laukkuun niin ei Tokinan kanssa tarvi hävetä.

Muuta

IBC oli täynnä kutkuttavaa tekniikkaa. Yksi mieleenpainuvimmista oli Freefly Systemsin radio-ohjattava auto, jota tosin en päässyt demoamaan. Supertechnon kraanoja ihmettelin, virtuaalistudiot olivat kova sana, rigivalmistajia on tunguksi aksi ja vaikka mitä. Kirjoitan IBC:stä vielä kakkososan, jossa käsittelen Blackmagicin uutuuksia, Aja Cionia ja muuta, mitkä IBC:ssä tekivät vaikutuksen.