Kopterihommia Mustasaaressa

Pääsin pitkästä aikaa käyttämään ilmakuvaa jutussani. Tapperin Jokke toi uunituoreen kopterinsa mukanaan Mustasaareen, missä tein juttua eristäytymisestä. Tässä muutamia maistiaisia ja ajatuksia ilmakuvien käyttämisestä.

Juttuni motiivi oli tutkia, miten eristäytymien vaikuttaa mielentilaan. Eristäytyminen tarkoittaa tietysti yksinoloa, joten kuvasin juttuni saarikohtaukset itse. Käytin itseni kuvaamisessa tehokeinona body rigiä, mutta halusin itsestäni vielä laajemman kuvan, joka todella näyttäisi, ettei saarella ole muita. Sain luvan käyttää kopteria.

Kenelle kopterikuvaus on täysin uusi juttu, puhumme nyt siis UAV-kuvauksesta, eli "unmanned aerial vehicle”. Kopterit ovat henkilöauton peräkoslaan mahtuvia radio-ohjattavia ilmalaitteita, jotka toimivat akkuvirralla ja jaksavat kantaa ilmassa muutaman kymmenen minuuttia pieniä kameroita. Kopterina toimi Tapperin uusi Sky-Hero Y6 Spy 750 ja kamerana Sony NEX-5R. Kopterissa on kaksiakselinen vakaaja eli gimbal.

Olen käyttänyt ilmakuvaa jutuissani nelisen kertaa aikaisemminkin. Kalusto on ollut joko omatekoisia rakennussarjoista taiottuja vehkeitä tai Phantomin quad-kopteri. Jokaisella keikalla työn on tehnyt yhden hengen tiimi - kuvaaja operoi paitsi kameraa niin lentää myös itse kopteria. Yleisiä ovat myös kahden hengen tiimit, kuten KopterCamilla.

Mitä olen entuudestaan oppinut on, että kopterikuvaa on yllättävän hankalaa käyttää tarinallisissa inserteissä. Tässä muutama vinkki ja mieleen putkahtanut ajatus, jotta kopterikuvat uppoaisivat juttuihin paremmin:

Motivointi

Kopterikuvassakin pitää olla kohde - jokin motivoitu seurattava asia. Jos kyse on pelkästä maisemakuvasta tai esittelevistä establishing-kuvista, kopterikuvat kuluvat nopeasti. Lokaatiota ei ole tarpeen esitellä monta kertaa ilmasta käsin jutun aikana. Kulumisella tarkoitan sitä, että kopterikuvista katoaa teho, eikä vaikutus katsojaan enää saavuta woah-tasoa. Itse motivoin kuviani sillä, että menin kuviini itse kohteeksi. Tämä tarkoitti sitä, että koperin täytyi lentää melko matalalla, jotta erotuin aluskasvillisuudesta.

Kopterikuvat tulee olla aivan ehdottomasti kirjoitettuna etukäteen juttuun. Kuvien rajaus, liikkeen suunta, toiminta jne. Kopterin ilmassaoloaika on niin lyhyt, että kopterin ollessa lennossa ei enää ehdi neuvotella, miten kuva tehdään. Itselleni on ongelma arvioida ilmakuvien kestoa ja lopputulos onkin sitten herran hallussa. Kuvittelemani seitsemän sekunnin kuva saattaa venähtää 15 sekuntiseksi ja se on sitten voi voi. Tosin time warpit näyttävät aika kivoilta ilmakuvissa..

Tässä ensimmäinen maistiainen. Tämä on raakakuvaa suoraan kamerasta. Ei värikorjattu tai vakautettu. Äänikin on mukana. Olisi kannattanut kuvata mykkänä, tästä lisää tuonnempana.

Leikkaaminen

Kopterikuviin ei ole helppoa leikata sisään. Kopterikuvassa on useimmiten aina liike mukana ja liike on jo käynnissä kuvaan leikatessa. Kopterikuvat ovat usein pitkiä, mutta ilmakuva kyllä kestää helpostikin 10 sekuntia katselua. Itse tykkään käyttää kopterikuvia ryppäissä, mutta silloinkin tulee muistaa, että kuvakokojen ja kuvakulmien vaihtelusäännöt pätevät myös ilmassa.

Vaikutus tarinaan

Kopterikuvat kun ovat pitkiä ne tuntuvat usein hidastavan myös itse tarinaa. Ehkä juuri tästä syystä kopterikuvat sijoittuvat usein jutun alkuun tai loppuun. Vaikutuksia on varmasti monenlaisia, mutta itse tykkään että ilmakuva etäännyttää katsojan hetkeksi päähenkilöstä. Eikä se ole huono asia, kunhan osaa käyttää sitä dramaturgisesti juuri oikeassa paikassa.

Tässä toinen pätkä.

Käytännön vinkit

Kopterikuvien teko ei ole hätäisen hommaa. Riippuen kalustosta omilla keikoillani kopterin akut ovat kestäneet korkeintaan hieman toistakymmentä minuuttia. Virheitä sattuu, tuuli häiritsee, kalusto temppuilee ja syntyy väärinkäsityksiä. Ilmakuvia on mielestäni melko vaikea selittää kuvaajalle kun paikan päälle pääseminen on mahdotonta. En siis pääse kiipeämään pilvenrajaan rajaamaan sormillani, miltä kuvan pitäisi näyttää.

Nyt viimeisimmälle keikalleni otin mukaan radiopuhelimet. Ne olivat äärettömän hyvä apuväline. Loppui se metsässä huutelu kun kuvaaja voi kommunikoida kanssani vaikkei näköyhteyttä olisi. Tosin tässä tapauksessa mukanamme oli toinenkin kuvaaja, joka toimi kopterikuvauksen aikana assarina. Varoitteli ja piti ajan tasalla.

Meillä oli neljä tuntia aikaa, jonka aikana kiersimme kävellen viisi eri lokaatiota ja saimme 15 minuuttia materiaalia.

Kalustosta

Sony NEX-5R tekee hieman pehmeää kuvaa. Kamera käyttää h.264 pakkausta ja formaatti on AVCHD. Kuvasimme 50i ja 400 shutterilla. Dynamiikkaa ei Sonyn matskusta löytynyt editissä hirveästi, mikä on hieman jännittävää kun kopterikuvissa valotus on vaikeaa. Vaikeaa siksi, että sitä ei taivaalla enää muuteta ja toisaalta maan pinnalla valotusta ei voi hakea täysin kohdilleen kun kamera katsoo kuitenkin lopulta maata ilmasta.

Sonyssa oli yksin konnankoukku, joka Avidin käyttäjän tulee tietää. Sony tallentaa ääntä jollain ihmeellisellä Dolby-tekniikalla, joka vaatii tietyn lisenssin aktivoimista Media Composerissa. Pasilan toimittajatyöasemilla tämä ei tietenkään onnistunut. Onneksi olin ottanut kaikki matskut aikaisemmin Premiereen sisään ja kääntänyt DNxHD:ksi. Suosittelen muillekin.



Kaksiakselinen vakain teki kohtuullisen hyvää jälkeä. Vain hitaissa ajoissa/lennoissa tärinä ja kameran epätarkoituksellinen sivuttaisliike pistivät silmään enemmän.

Kuulemani mukaan tehdyt kopterikuvat toivat juttuun kuitenkin tuotantoarvoa. Resurssia oli säästynyt kun jutussa ei tarvittu maanpäällistä kuvaajaa kuin yhden kokonaisen kuvauspäivän ajan.

Kopteria aion käyttää jatkossakin kun sopivia käyttötarkoituksia löytyy. Koptereiden yksi iso ongelma on hinta. Kopterikuvauspäivää ei tahdo saada alle tuhannella eurolla vaikka kyseessä olisi vain yhden hengen tiimikin. Kun kopterikuvat kuitenkin ovat inserttityössä aina extraa voi hinta per sekunti nousta hurjaksi. Jos 500 eurolla saa ENG-kuvaajan päiväksi ja rahaa vastaan 3 minuuttia valmista matskua niin on vaikea selittää tuottajalle, miksi pitäisi maksaa 1000-1500 euron päiväpalkka kopterikuvaajalle, joka tekee päivässä 15 sekuntia valmista matskua. Kalusto on käsittääkseni usein halvempi kuin ENG-miehen perussetti ja työ on kevyempää.

Vasta-argumentteja, kiitos.