Testissä: Body rig

Mutasen body rig mk2 takapuolelta. Kiristys tarranauhoilla, kiinnitys klipseillä.

Body rig on rintaan kiinnitettävä kamerarigi, jolla kroppa saadaan pysymään rintakuvassa paikallaan ympäristön vilistäessä taustalla. Lainasin rigiä (Mk2) P.Mutasen Elokuvakonepajalta erästä inserttiäni varten. Alkuhankaluuksien jälkeen rigi osoittautui erinomaiseksi laitteeksi.

Kamerana minulla oli Canon C100, joten rigiltä vaadittiin erityistä tukevuutta. Olen kokeillut body rigiä aikaisemmin GoPron kanssa, mutta mielestäni raskaammalla kameralla itse kuvasta tulee tukevampi kun rigin päällä on massaa. Lisäksi edellisessä rigissä kamera oli yhden käsivarren varassa kun Mutasen rakentamassa mallissa kameran tuki on kolmesta pisteestä kiinni rintapanssarissa. Mutasen rigi tuntuu sen verran tukevalta, että siinä kannattelisi raskaampaa kameraakin (RED:iäkin?), kunhan selkä kestää. C100+EF16-35L paketilla alaselkä väsyi noin kymmenen minuutin kohdalla. Koska massa on etäällä kropasta, pyrkii rigi painamaan kantajaansa etukumoon.

Rakenne ja pukeminen

Rigi on rakennettu kahdesta rinnan yli menevästä vyöstä ja kolmijalasta. Kameran platea voi tiltata ylös ja alas. Lisäksi kameran etäisyys kropasta on säädettävissä, mutta päädyin käsivarren mittaiseen etäisyyten, joka mahdollisti vielä kameran operoinnin.

Juttukeikkani liittyi autiosaarella elämiseen, joten minulla ei ollut apukäsiä rigin pukemisessa. Ensimmäinen virheeni oli kiristää rigin kaksi tarranauhaa ennen pukemista, mikä teki klipsien kiinnittämisestä tukalaa kun kiinnitys piti tehdä kädet selkäpuolella. Rigi kannattaa pukea ensin löysänä ja kiristää remmit vasta kun rigi on päällä. Kädet yltävät kyllä remmien kiristämiseen.

Toinen hankaluus oli skarppaaminen. Kiinnitin kameran käsivarren etäisyydelle, jotta kameran käynnistäminen onnistuisi. Skarppaaminen oli tavallista hankalampaa, koska kuvasin aukolla 2.8. Skarppia ei kannata yrittää ennen pukemista hinkata, koska etenkin F2.8-lyhyellä skarppialueella se menee herkästi pieleen. Halusin lyhyen skarppialueen, koska läpiterävässä body rig -kuvassa vilistävä skarppi tausta aiheuttaa ainakin itsessäni pahoinvointia. On mielestäni tyylikkäämpää pitää tausta ja mahdollinen etuala softina.

Tässä eka pätkä, jossa kamera kiinnitetty etupuolelle kuvaamaan kohti kasvoja. Tää on täysin käsittelemätöntä kuvaa, rigin tärähtelyä voisi koittaa vielä stabiloida editissä.

Pikkumonitori apuna

Skarppaamisen avuksi kiinnitin rigiin magic armilla Zacuton EVF:n, jonka sain C100:een kiinni hdmi-piuhalla. Ilman EVF:ää skarppaamisesta olisi tullut hakuammuntaa. On tylsä huomata pitkän kuvauksen päätteeksi, että skarppi on ollut koko ajan pielessä. Tällainenkin itselle sattui kun en ensin käyttänyt EVF:ää.

Testasin eri polttovälejä, mutta haluamani rajaus syntyi lopulta 16 millillä, joka vastaa Super-35-kennolla reilua 20 millistä . Silloin rigin ylempi remmi on juuri kuvan ulkopuolella ja päälaki rajautuu myös kuvasta pois. Mielestäni 16 millillä kasvoissa ei kuitenkaan näy tynnyrivääristymää.

Olisin ehkä voinut tiltata kuvan alemmas niin, että takanani näkyisi enemmän maata. Koin kuitenkin, että horisonttilinjan olisi hyvä kulkea hartioiden tasan alla. Toinen vaihtoehto olisi ollut kuvata tiukalla kasvorajauksella, mutta tekemissäni body rig -kuvissa tärkeää olivat ympäristö ja tekeminen - tässä tapauksessa kalastus.

Tässä toinen pätkä, jossa kamera kiinnitetty takapuolelle kuvaamaan selkää. Lisäksi pari yökuvaa ja muuta hämyilyä.

Rigiä lainatessa kannattaa varmistaa, että rigin kiinnitysruuvit ovat tiukalla. Mutaselta saatuna yksi ruuveista oli löysällä ja rigi hölskyi hieman. Pienikin löysä rigissä näkyy kuvassa ikävänä tärinänä jokaisella askeleella. Minulla ei tietenkään ollut leathermania tai kuusiokoloavainsarjaa mukana, joten jouduin kiilaamaan rigin rintalevyn väliin pahvia ja teippaamaan pahvin paikoilleen.

Testasin rigin kiinnittämistä myös selkäpuolelle, mikä oli huomattavasti hankalampaa kuin etupuolelle pukeminen. Kellon mukaan selkäpuolle pukeminen vei noin viisi minuuttia kaikkine kiristämisineen. Selkäpuolella skarppaaminen on yksin mahdotonta, mutta EVF auttoi jälleen epäonnistuneiden kuvien välttämisessä. Tämän päälle testasin myös kameran kääntämistä 180 astetta, eli suoraan eteenpäin. Steadicamia tästä ei kuitenkaan syntynyt, joskin kuva oli hieman tasaisempaa kuin raakasti käsivaralla kävellessä kuvattuna.

Rigiä palauttaessani sain myös vinkin kokeilla rigiä low-modena eli ylösalaisin. Tällöin tietysti kuva täytyy jälkikäteen flipata ympäri. Esimerkiksi jalkapallon pelaaminen näyttäisi kivalta body rigillä kuvattuna tai miksei myös omien jalkojen kuvaaminen takaapäin. Luistelu näyttäis varmasti kivalta kans!

Mutasen body rik mk2 etupuolelta. Paperilappu toimi kiilana, ettei rigi hölsky.

Mutasen body rig on soiva peli ja helposti yhden miehen käytettävissä kunhan malttaa kärsivällisesti hakea kuvan komposition kohdilleen. Body rig -kuvat ovat erikoiskuvia, joita käytetään usein päähenkilön muuttuneen mielentilan kuvaamiseen (juopuminen, huumaantuminen, raivostuminen, epätoivo..). Omassa jutussani body rig tarjosi ainoan mahdollisuuden kuvata itseäni tyylikkäästi liikkeessä.