Ads 468x60px

tiistai 4. helmikuuta 2014

Käsispohja

Tää juttu tulee ulos 25.2.2014

Kuten kaikki muukin elämässä, myös käsikirjoitus alkaa tyhjyydestä. Tai näin ainakin luulin, kunnes jossain vaiheessa ymmärsin, että käsikirjoitus vaatii allensa pohjan. Esittelemäni käsikirjoituspohja ei ole malli keneltäkään vaan muodostunut viimeisen kolmen vuoden aikana työtä tekemällä. Moni tekee hommat eri tavalla, mutta samoja aineksia on varmasti kaikilla.

Historia

Uutistyössä kässärit naputeltiin iNews-pohjille, toimitusjärjestelmään, jota kaikki uutisorganisaatiossa leikkaajasta uutispäällikköön käyttivät. Kätevä työkalu hektisessä pajassa, missä huhuja tahkotaan päivän aikana kivenkoviksi uutisiksi. Surkea työkalu luovaan toimitustyöhön, jossa on välillä printattava paperi ulos, laskettava sen päälle kahvikuppi, poltettava tupakkia, rutistettava käsis paperitolloksi ja heitettävä oranssiin roskikseen kun kohtaukset eivät meinaa millään asettua jonoksi. iNews on olemassa ajolistoja varten ei käsikirjoittamista.

Vuoden 2009 keväällä näin erään MOT-ohjelmaa tehneen toimittajan kirjoittavan kässärinsä Wordissa nelisarakkeiseen ruudukkoon. iNewsiin tottuneelle Microsoftin tekstinkäsittelyohjelma tuntui kömpelöltä ratkaisulta. Mielestäni oikea tapa kirjoittaa oli ensin rustata kohtauksessa tarvittavat spiikit ja sen jälkeen kirjata ajatuksia spiikkien päälle tulevista kuvista. Ruudukkoajattelu kuitenkin opetti tavan, jolla vyörytän jutun kerrontaa kohti maalia.
Voit oheisesta linkistä tallentaa itsellesi pohjan, jota itse käytän aina kun ryhdyn kirjoittamaan uutta juttua. Kirjoitustyötä toki edeltää toimitustyö, muistiinpanojen kerääminen ja tupakkiaskin kanteen luonnostelu, mutta siirrytään nyt kohtaan jossa koko tarina kuvineen on kirkkaana mielessäsi ja haluat kirjata tarinan paperille.

Käsikirjoitus tulee laatia niin, että vaikka Sjöblomin betoniauto peruuttaisi päällesi voisi kollegasi jatkaa työtäsi käsikirjoituksen perusteella. Takarenkaan alta sojottaa käsi, jossa paperi on ojossa kuin viestikapula seuraavalle juoksijalle. Selitän hieman, mitä asioita linkin takaa löytyvään paperiin kirjaan.

Käsikirjoituksen tehtävä

Käsikirjoitus ei ole pelkkä kohtausluettelo spiikkeineen, haastatteluineen, kuvineen ja kestoineen. Käsikirjoitus on paperi, joka antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Paperi, jonka luettuaan niin toimitussihteeri, kuvaaja kuin leikkaajakin voivat ryhtyä kyselemättä töihin. Käsikirjoituksessa on osoitteet kuvauspaikoille, haastateltavien puhelinnumerot, esitettävät kysymykset, käytettävät biisit, spiikkien sekuntikestot, ääniefektit ja taustahaastattelun muistiinpanot, mikäli niitä täytyy kantaa mukana.

Käsikirjoitus on elävä olio. Se kehittyy, kasvaa ja lopulta siitä kumitetaan pois asioita. Se vaihtaa prosessissa nimeäänkin: ensin on kuvauskässäri ja lopussa leikkauskässäri. Leikkaajan ei tarvitse tietää, missä kuvaaja ja toimittaja suunnittelevat pitävänsä lounastauon. Kuvaajan ei puolestaan tarvitse tietää, mitä musiikkia jutussa on tarkoitus käyttää. Käsikirjoitus selittää itse itsensä. Käsikirjoitus muistaa puolestasi.

Takaisin takarenkaan alta sojottavaan käteen. En kanna kuvauspäivän aikana taskussani kuin yhtä paperia, se on käsikirjoitus. Jos paperi menee hukkaan, löytyy sama teksti minulla pädiltä. Jos pädi menee hukkaan niin teksti on pilvessä Google Docsissa. Jos Google Docs menee jostain syystä hukkaan niin sama tavara on aina synkronoituna kotikoneeni kovalevyllä. Siinä vaiheessa on mennyt jo mies hukkaan. Pudonnut Kolera-altaaseen tai hukkunut Espoon metsiin.

Käyn kässärin osia lyhyesti läpi.

Otsikko
- Jutun otsikko pitää tatuoida otsanahkaan. Kun se on kerran annettu se ei muutu, vaikka matkan varrella syntyisi parempikin otsikko. Otsikon vaihtamisesta koituu ongelmia kun toimitussihteeri, kuvaaja, kuvaussihteeri ja leikkaaja kaikki puhuttelevat juttua eri nimellä. Kohta joku luulee, että ollaan tekemässä sekä juttua "salibandysta" että "kikkamiehestä" kun keksit sitten mennä antamaan jutullesi nasevamman nimen. Katsoja ei otsikkoa tule koskaan kuulemaan. Otsikko voisi olla pelkkä numero-id, mutta ihmiset muistavat sanoja paremmin kuin numeroita.

Kesto
- Jos toimituksessa on kuri niin jutun kesto sovitaan etukäteen. Kirjaa se itsellesi niin et ala epähuomiossa tekemään kymmenen minuutin repparia kun tilaus oli vain parin minuutin fiilistelypätkälle. Kunnon sotilas toimittaa aina määrämittaista eikä kitise lisäsekunteja..

Tekijät
- Tekijätiedot ja haastateltavat tähän nimineen, puhelinnumeroineen ja titteleineen niin ei tarvitse leikkaajan ihmetellä, mikä neuvos kuvassa oleva pukuherra mahtaa olla. Kuvaajan ei tarvitse puolestaan tarkastaa toimittajalta, että mistä numerosta free-äänittäjän saa kiinni kun pitäis ottaa aamulla nelostien varresta mukaan.

Alkujuonto
- Kirjoitan alkujuonnon ennen kuin alan käsikirjoittaa tai mielellään edes taustoittaa juttua. Alkujuonto perustuu tuottajan ja toimitussihteerin kanssa tehtyyn sopimukseen siitä, mikä jutun näkökulma on. Hyvä alkujuonto on tuskallista kirjoittaa kun juttu on tehty. Jutun alkua taas on vaikea kirjoittaa jos ei ole sovittu, mitä studiossa sanotaan tarinan pohjiksi.

Teesi
- Juttu väittää aina jotain. Teesi on tämä väite. Jos teesi unohtuu juttua tehdessä tai juttu ei toteuta teesiään ollaan yleensä pahasti metsässä. Tai ainakin tekemässä jotain toista juttua kuin oli tarkoitus.

Synopsis
- Kertoo pääpiireittäin, mitä jutussa tapahtuu.

Kalusto
- Tähän kirjaan kamerat, linssit, extra-valot ja muut tilpehöörit, mitä keikalle on tarkoitus ottaa mukaan. Älä jätä asiaa kuvaajan muistin varaan.

Rekvisiitta
- Tylsää huomata Korppoossa, että pahvi-intiaani jäi Helsinkiin

Aikataulu
- Ensin merkataan ruokatauko ja sitten aikataulutetaan loput. Ei aikataulua hoksaa päivän aikana kovin paljon vilkuilla, mutta tarkan aikataulun teko etukäteen helpottaa itseä mittaamaan, riittääkö työaika kaiken tekemiseen. Ja tuo onnistumisen tunnetta jälkikäteen kun päivä on noudattanut aikataulua täydellisesti.

Juttu
- Jaan käsikirjoitukseen viiteen eri sarakkeeseen
  1. Kohtauksen numero
    - On helpompi kertoa kuvaajalle, leikkaajalle ja värimäärittelijälle missä mennään kun voi jutella pelkistä kohtausten numeroista
  2. Teksi, ääni
    - Tähän sarakkeeseen kirjaan jutun spiikit, haastattelupätkät ja stand-upit. Kirjaan myös ääniefektit, ambienssiäänen ja musat. Tiedän että moni kirjaa tähän sarakkeeseen kuvat. Mielestäni teksti on järkevämpää, koska lukusuunta on vasemmalta oikealle. Vasemmalle tärkeämmät asiat eli jutun asiasisältö. Oikealle kuvasisältö.
  3. Kuvat
    - Tähän merkkaan jutun kohtauksen nimen, lokaation ja tarvittavat kuvat. Kuvat merkataan kuvakokoja käyttäen: YK, KK, PK, PLK, LK, ELK jne. Joka ikinen kuva on oltava kuvauskässärissä ennen kuin lähdetään kuvauksiin. Kuvauspaikalla voidaan ottaa lisää tai jättää ottamatta turhia kuvia.
  4. Kesto
    - Tähän kohtauksen kesto. Kun kokonaiskesto on mielessä ja kässäriin heti otsikon alle kirjattu niin kohtauksen kesto saa mittasuhteet. Yleensä kirjaan kohtauksen keston ensin ja alan suunnitella kohtauksen sisältöä vasta sen jälkeen. Kohtauksen kesto on painoarvon antamista. Asiasisällöltään tärkeä kohtaus saa usein paljon aikaa ja heikompi vähemmän. Toisaalta, jos kohtaus kestää 30 sekuntia ei yleensä tarvita yli kymmentä kuvaa.
    - Keston hahmottamisessa on sekuntikello näppärä. Spiikkien kesto sekkarilla muistiin ja arvio haastattelupätkän pituudesta mukaan. 
  5. Kokonaiskesto
    - Tähän kumuloituvat eri kohtausten kestot ja alan nähdä käsikirjoittaessa, onko juttu venymässä jo paperilla. Toisaalta näen, jääkö juttuun löysää. Tällöin voin jaella ylimääräisiä sekunteja kohtauksille
Arkistotiedot
- Jutun loppuun arkistotiedot kaikesta muiden luomasta sisällöstä. Musasta, arkistokuvista, leffatrailereista, taideteoksista jne.

Liitän loppuun vielä yhden valmiin kuvauskäsikirjoituksen ja videoklipin vanhasta jutusta. Asiasta kiinnostunut voi vertailla, mukaileeko kuvakässäri valmista juttua vai ei.

Lataa CSI 1945 jutun kuvauskässäri tästä. (huom. puhelinnumerot ja osoitetiedot poistettu)

Seuraavaksi haluaisin kuulla sinun käsispohjastasi. Mitä sinä teet toisin ja mitä minun käsispohjastani puuttuu? Kolmen vuoden päästä omat kässärini luultavasti näyttävät tyystin toiselta. Siitä pitäisikö toimittajien/ohjaajien käsiksentekotapoja yhtenäistää kirjoitan joskus tuonnempana.


2 kommenttia:

Suositut tekstit

 
Blogger Templates